Miksi hyödyntää verkko-oppimista organisaatiossa?

Markkinoilla monia organisaation omaan käyttöön suunniteltuja verkko-oppimisympäristöjä ja helppokäyttöisiä työkaluja, joilla toteuttaa ammattimaisen näköisiä verkkokursseja. Kannattaako sellaisen hankkiminen, ja mitä se vaatii organisaatiolta?

Organisaatiossa osaamisen kehittämistä tapahtuu parhaimmillaan monimuotoisesti ja monella tapaa toteutettuna. Verkko-oppiminen on hyvä lisä yhtenä osaamisen kehittämisen muotona, ja se toimii loistavasti tietyissä koulutustarpeissa. Erityisesti pakollisten koulutusten tarjoaminen ja suoritustietojen seurattavuus ovat verkko-oppimisessa omaa luokkaansa. Kun halutaan valjastaa asiantuntijoiden substanssiosaaminen muidenkin ulottuville, kannattaa hyödyntää helppokäyttöisiä verkkokurssityökaluja tiedon jakamiseen. Usein organisaation on ketterintä tehdä koulutussisällöt itse, kunhan työkalut ovat riittävän helppokäyttöiset niiden tekemiseen.

Verkko-oppimisen hyödyt: 

1. Suunnitelmallinen osaamisen kehittäminen: Verkko-oppimisen järjestelmät tarjoavat parhaimmillaan jäsennellyn ja henkilökohtaisesti kohdennetun laadukkaan oppimiskokonaisuuden, joka palvelee työsuhteen alusta alkaen ja tukee jatkuvaa oppimista koko työsuhteen ajan.

2. Joustavuus ja skaalautuvuus: Verkko-oppiminen tarjoaa joustavan oppimisympäristön, joka mahdollistaa opintopolkujen räätälöinnin ja opintomateriaalien kohdentamisen. Koulutussisällöt ovat saatavilla jatkuvasti ja opiskelu sujuu oman aikataulun mukaan silloin, kun se itselle sopii. Tämä on erityisen hyödyllistä yrityksille, joissa työntekijät työskentelevät eri paikoissa tai eri aikavyöhykkeillä. Lisäksi verkko-oppiminen skaalautuu helposti suuremmillekin käyttäjämäärille ilman suuria lisäkustannuksia.

3. Kustannustehokkuus: Verkko-oppiminen voi olla kustannustehokkaampaa kuin perinteiset koulutusmenetelmät. Yritykset säästävät matkakustannuksissa, tilavuokrissa ja materiaaleissa, kun koulutus tarjotaan verkossa.

4. Ajantasaisuus ja päivitettävyys: Verkko-kursseja on helppo päivittää ja ylläpitää. Tämä tarkoittaa sitä, että yritykset voivat nopeasti päivittää koulutusmateriaaleja vastaamaan uutta strategiaa, muuttuvia markkinoita, päivittyviä tuotteita ja prosesseja tai muita yrityksen tarpeita.

5. Mitattavuus ja seuranta: Verkko-oppimisen työkalujen avulla yritykset voivat helposti seurata koulutusten suoritustietoja. Tämä on erityisen hyödyllistä pakollisten koulutusten jakelussa, esimerkiksi vastuullisuus- tai turvallisuuskoulutuksissa.

6. Yhtenäiset oppimateriaalit ja viestintä: Verkkokurssit takaavat yhtenäisen oppimiskokemuksen. Tämä varmistaa, että kaikki saavat samat tiedot riippumatta siitä, missä he työskentelevät tai aloittavatko he työnsä eri aikoina. Jokainen saa samanlaisen materiaalinsa käyttöönsä ja tästä hyvänä esimerkkinä toimii perehdytymateriaalit.

7. Sisäisen muutoshankkeen ketterä läpivienti: Verkko-oppimisympäristössä tapahtuva oppiminen, voi olla myös kaksisuuntaista. Sen avulla voidaan kerätä henkilöstöltä näkemyksiä vaikkapa strategiaan tai arvotyöhön. Sen avulla voidaan valmistella tulossa olevaan muutoshankkeeseen, kouluttaa ja viestiä olennaiset asiat, ja lopuksi kerätä vaikkapa henkilöstön ajatukset muutoksesta tai muutosprosessista.

8. Helppo lokalisointi: Monikielisessä- ja kulttuurisessa organisaatiossa kieliversiot ovat tarpeen, ja verkko-oppimisympäristö takaa teknisesti usein helpon kieliversioinnin.

Entä mitä verkko-oppimiskulttuurin lanseeraaminen organisaatiolta vaatii?

Verkko-oppimisympäristön työkalut luonnollisesti mahdollistavat sekä verkkokoulutusten tekemisen että niiden jakelun, kohdentamisen ja suoritustietojen seuraamisen. Useimmiten organisaatiot arvostavat ominaisuuksista erityisesti helppokäyttöisyyttä ja sitä, että niiden käyttö ei vaadi erityistä ohjelmointiosaamista. Käyttöönotto on yleensä helppoa, ja ne mahdollistavat helpon kertakirjautumisen sekä integraation HR-järjestelmään, josta käyttäjät tuodaan järjestelmään ketterästi.

Omaa koulutusmateriaalien sisällöntuotantokyvykkyyttä tulee myös punnita: millainen on organisaation sisällöntuotantokyvykkyys, ketkä tekevät koulutuksia ja ketkä ovat järjestelmän pääkäyttäjiä? Entä onko tarpeen ostaa osa tuotannosta ulkoa? Koulutussuunnittelijat tai sisällöntuottajat saattavat kaivata aluksi tukea työkalun käyttämisessä, verkkopedagogiikan perusteissa ja ideoita ja inspiraatiota oppimiselämysten suunnittelussa, ja hyvään starttiin ja riittävään tukeen kannattaakin panostaa. Järjestelmän pääkäyttäjän taas tulee hallita järjestelmän käyttö sillä tasolla, että hän osaa julkaista uudet verkkokoulutukset, kohdentaa ne oikealle kohderyhmälle, tutkia suoritusraportteja ja lisätä uusia käyttäjiä.

Jos organisaatio vasta aloittelee verkko-oppimiskulttuurin lanseeraamista, se kannattaa tehdä huolella ja varmistaa riittävä viestintä uudistuksen ympärillä sekä se, että ensimmäiset koulutussisällöt ovat laadukkaita, helppokäyttöisiä, kohderyhmäänsä puhuttelevia, merkityksellisiä ja motivoivia. Myös koulutusten julkaisusuunnitelma tulee tehdä tarkkaan ja hallitusti. Ensivaikutelmalla on tässäkin suuri merkitys.